There you are where you go. I'm now stitching the sky. At my point of view it looks endless, but I think after a week I have done it. This far everything has gone very smoothly. I'm already getting ready for Creation of Eve or should I say my very very long-term project of Sistine Chapel Ceiling.And the news of leg: My toes are moving, but my ankle is still. This may sound odd, but I need my ankle to stitch Sistine Chapel Ceiling. I have a loom system, where I stretch the fabric and I need to bend my ankles to get under this loom system. My ankle doesn't bend. I was ready for happy dance, because of my toes, but all my friends said NO!!!!!!!!!! So I just listen to Josephine Baker to ease my pains and exercise more my ankle to get it flexible. I still don't walk.
Snow picture from my yard at the end of this text.
Olet siellä minne menet. Pistelen nyt taivasta. Näyttää tällä hetkellä loputtomalta, mutta luultavasti viikon jälkeen sekin on tehty. Tähän asti kaikki on sujunut hyvin. Olen jo valmistautumassa Eeva luomiseen vai pitäisiköhän sanoa Sikstuksen kappelin hyvin, hyvin pitkäaikaiseen projektiin.
Ja jalkauutisia: Varpaat liikkuvat, mutta nilkka on hiljaa paikoillaan. Voi kuulostaa oudolta, mutta tarvitsisin nilkkaani, jotta voin pistellä Sikstuksen kappelin kattoa. Minulla on kudontasysteemi, mihin venytän kankaan ja minun pitäisi taivuttaa nilkkoja, jotta pääsen tämän systeemin alle. Nilkka vaan ei taivu. Olin jo valmis tanssimaan riemusta varpaiden liikkumisen vuoksi, mutta kaikki ystäväni sanoivat EI!!!!!!!!! Niinpä kuuntelen kipuihin Josephine Bakeria ja jumppaan lisää nilkkani saadakseni sen joustavammaksi. En edelleenkään pysty kävelemään.
Lumikuva pihaltani:
0 kommenttia:
Lähetä kommentti