Two weeks of stitching and here is the progress. I have been über-optimistic. There is only 24 hours a day and Christmas is very near. As a stitcher I should know how to count and do my maths. It is impossible to finish this one for Christmas. If I use my brains. Not enough hours. Well, that's why it's worth trying. Skip the brains. I love to do impossible, or at least try. There is also more challenge to come. I'm leaving Finland for a while and where I go there doesn't my stitching project go. So I don't know when is next time, perhaps this year, perhaps next, perhaps never. Life doesn't like my plans anyway - so I take whatever comes and try to cope with it. For a person who is always home, I travel a lot.
Kaksi viikkoa pistelyä ja tässä tulos. On tullut oltua yli-optimistinen. Päivässähän on vain 24 tuntia ja Joulu on hyvin lähellä. Ompelijana minun pitäisi tietää miten lasketaan ja tehdä laskelmia. On mahdotonta saada tämä valmiiksi Jouluksi. Siis, jos käytän aivojani. Tunteja ei vaan ole tarpeeksi. Siksipä se juuri on yrittämisen arvoista. Heivataan siis aivot. Minusta on kivaa tehdä mahdottomia, tai ainakin yrittä. Lisähaastetta on myös tulossa. Jätän taas Suomen joksikin aikaa ja sinne, minne menen ei pistelyprojektini mene. Siispä, en tiedä koska on seuraava kerta, ehkä tänä vuonna, ehkä ensi vuonna, ehkä ei koskaan. Elämä ei tunnu tykkäävän suunnitelmistani kuitenkaan - joten otan siis mitä tahansa vastaan tulee ja yritän selvitä sen kanssa. Henkilöksi joka on aina kotona, matkustan aika paljon.
