Saint Pantoleimon - finished!

It's done yesterday afternoon.  Northern light is blue now, so it's not the real fabric colour. Actually white. Only a month late on schedule. Well, better late than never. This work has lots and lots of gold threads, but very few colour changes, so it's quite quick to stitch if you are an experienced stitcher. It's time to go to framer's, but I think I'll wait until I finished the baby birth sampler and get them framed at same time. You don't see the baby sampler, because I made a promise to baby's mother, not to show the name. Still waiting the baby to be born.
My next project while waiting is African Lions by Donald Grant. It's about a time to begin. Picture at the end of the text. Nothing special yet, just a couple of stitches.

Eilen iltapäivällä tuli valmista. Pohjolan valo on nyt sininen, joten kankaan väri ei ole ihan oikea. Oikeasti valkoinen. Vain kuukauden myöhässä aikataulusta. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä työssä on paljon kultalankoja, kuitenkin vähän langanvaihtoja, joten se on melko nopea pistellä jos olet kokenut pistelijä. On aika mennä kehystäjälle, mutta ajattelin odottaa kunnes saan vauvan syntymätaulun valmiiksi ja kehystytän ne molemmat samaan aikaan. Et tule näkemään vauvan taulua, koska lupasin vauvan äidille olla näyttämättä vauvan nimeä. Edelleen odotellaan vauvan syntymää.
Seuraava projektini odotellessa on Afrikan leijonat, suunnittelijana Donald Grant. On jo aikakin aloittaa. Kuva tekstin lopussa. Ei mitään erikoista vielä, vain muutama pisto.

Saint Pantoleimon - almost there

Back in the business again. As I thought I didn't finish this for Christmas, not even for New Year. Good thing is I managed to stitch more than I thought was humanly possible during Christmas holidays.
I never make any New Year's resolutions, because I know I can't promise anything anyway. I have plans (yes, some of my readers are laughing - you know what happens to my plans) to stitch some My Big Toe and Imaginating designs after Saint Pantoleimon. There is African Lions lying on my attic floor, too. It has been there so many years I can't even remember how many and after I have finished all this it's time to move back to  Sistine Chapel and begin to stitch Deluge. That would be at earlierst on August. Oh, time where are you going so fast...

Takaisin sorvin ääreen. Kuten ajattelinkin en saanut tätä valmiiksi jouluksi, en edes uudeksi vuodeksi. Hyvä juttu on että onnistuin pistelemään joululoman aikana paljon enemmän kuin ajattelin olevan inhimillisesti mahdollista.
En tee koskaan uudenvuodenlupauksia, koska tiedän että en voi luvata mitään kuitenkaan. Minulla on suunnitelmia (joo, jotkut lukijoistani nauravat - tiedätte miten suunnitelmilleni on tapana käydä) pistellä muutamia My Big Toe ja Imaginating -malleja Saint Pantoleimonin jälkeen. African Lions makaa myös ullakon lattialla. Se on ollut siellä niin monta vuotta, että en edes muista tarkasti ja kun olen saanut kaiken tämän valmiiksi on aika siirtyä takaisin Sikstuksen kappeliin ja aloittaa Vedenpaisumuksen pistely. Aikaisintaan elokuussa. Voi aika, mihin sinä menet niin kovaa...

Saint Pantoleimon

Two weeks of stitching and here is the progress. I have been über-optimistic. There is only 24 hours a day and Christmas is very near. As a stitcher I should know how to count and do my maths. It is impossible to finish this one for Christmas. If I use my brains.  Not enough hours. Well, that's why it's worth trying. Skip the brains.  I love to do impossible, or at least try. There is also more challenge to come. I'm leaving Finland for a while and where I go there doesn't my stitching project go. So I don't know when is next time, perhaps this year, perhaps next, perhaps never. Life doesn't like my plans anyway - so I take whatever comes and try to cope with it. For a person who is always home, I travel a lot.

Kaksi viikkoa pistelyä ja tässä tulos. On tullut oltua yli-optimistinen. Päivässähän on vain 24 tuntia ja Joulu on hyvin lähellä. Ompelijana minun pitäisi tietää miten lasketaan ja tehdä laskelmia. On mahdotonta saada tämä valmiiksi Jouluksi. Siis, jos käytän aivojani. Tunteja ei vaan ole tarpeeksi. Siksipä se juuri on yrittämisen arvoista. Heivataan siis aivot. Minusta on kivaa tehdä mahdottomia, tai ainakin yrittä. Lisähaastetta on myös tulossa. Jätän taas Suomen joksikin aikaa ja sinne, minne menen ei pistelyprojektini mene. Siispä, en tiedä koska on seuraava kerta, ehkä tänä vuonna, ehkä ensi vuonna, ehkä ei koskaan. Elämä ei tunnu tykkäävän suunnitelmistani kuitenkaan - joten otan siis mitä tahansa vastaan tulee ja yritän selvitä sen kanssa. Henkilöksi joka on aina kotona, matkustan aika paljon.