Earth's Children - finished after 1½ months

It's done. It was quick and easy. Well, my quick and easy. It may take a year if you are a beginner. I didn't have the slightest difficulty and all colours match perfectly. I corrected the eye and left one back stitch unstitch on girl's nose, because with that stitch on, her nose would have looked like a potatoe. There are lots of fine details in this picture and they can only be seen in real life.
Next time you'll see the Sistine Chapel again and it's Eve's turn now - beginning of creation of Eve is the name of the game.
My friends already knew the latest news of my leg. It was x-rayed and it has several fractures, so I have a good excuse why I still can't walk. The doctor said I should only walk with my sticks next two weeks more. He didn't forbid me to exercise, so I have exercised it, so I can bend the ankle to 90 degrees (and it was and still is very painful). Anyway it helps me fit under the frames of Sistine Chapel . What wouldn't a x-stitcher do for her hobby? I must be nuts.

Valmista tuli. Se oli nopea ja helppo. Siis, minun nopea ja helpponi. Voi viedä vuodenkin jos olet aloittelija. Mitään vaikeuksia ei ollut ja kaikki värit sopivat yhteen täydellisesti. Korjasin silmän ja jätin yhden tikkipiston pistelemättä tytön nenään, koska se olisi saanut nenän näyttämään potaatilta. Kuvassa on paljon hienoja yksityiskohtia ja ne voi nähdä vain katsomalla kuvaa luonnossa.
Seuraavalla kerralla näet taas Sikstuksen kappelin ja nyt on Eevan vuoro - pelin nimi on Eevan luominen.
Ystäväni tietävätkin viimeisimmät uutiset jalastani. Se röntgenkuvattiin ja siinä on useita murtumia, niinpä minulla on nyt hyvä syy siihen, miksi en edelleenkään kävele. Lääkäri sanoi että saisin kävellä vain keppien kanssa seuraavat kaksi viikkoa. Hän ei kieltänyt kuntoilua, joten olen harjoittanut nilkkaa niin, että se taipuu 90 asteen kulmaan (oli ja on edelleenkin kivuliasta). Joka tapauksessa se auttaa minua sopimaan Sikstuksen kappelin kehyksen alle. Mitäpä ei ristipistelijä tekisi harrastuksensa eteen? Yliskammarini eivät taida olla ihan lämpimillään.

Earth's Children

I'm so sorry. I forgot to add the beginning of this project before I left. (Yes, I got a lots of e-mails of that matter). About the project: It's Earth's Children designed by James Himsworth. I'm stitching on 18 count ivory aida. I use two plies of thread. Not very much to show, because I also forgot something else - to take this project with me!!!
My little vacation to Iceland. It started very well and ended as soon as it started. My first step to Iceland soil was fatal. I twisted my ankle. This time the other ankle than last time (some months ago). It's still swollen, bruised and hurts like a hell. I walk with sticks again. I bought my own sticks as a souvenier to keep from Iceland. Never know when it's next time. I became acquainted with different kind of wheelchairs and spent most of my trip sitting on the back seat of a car. Here are pictures. Because I was behind of the camera, there aren't any pictures of me. Better so.

Olen pahoillani. Unohdin laittaa uuden projektini alun tänne ennen lähtöäni. (Niinpä, sainkin paljon sähköpostia tästä asiasta). Projekti: James Himsworthin Maan Lapset. Pistelen norsunluunväriselle 7 ruutua/cm aidakankaalle. Käytän kahta säiettä langasta. Eipä ole paljon näyteltävää, koska unohdin jotain muutakin - nimittäin ottaa tämän projektin mukaani!!!
Pikku-lomani Islannissa. Se alkoi oikein hyvin ja loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ensiaskel Islannin maaperälle oli kohtalokas. Nyrjäytin nilkkani. Tällä kertaa kysymyksessä on toinen nilkka kuin viime kerralla (muutama kuukausi sitten). Se on yhä turvoksissa, mustelmilla ja sattuu niin pir...sti. Taas kävellään keppien kanssa. Ostin itselleni omat kepit muistoksi Islannista. Eihän sitä tiedä koska taas nilkka menee. Erilaiset pyörätuolit tulivat tutuiksi ja vietin suurimman osan matka-ajasta istumalla auton takapenkillä. Tässä on kuvia. Koska olin kameran takana, minusta ei ole kuvia. Parempi niin.