26.2.2011

No stitching week

When you haven't slept at all for fortnight it's totally impossible to try to thread a needle. Well, I tried, but I couldn't find the eye of a needle. My pains were already 100% and I went to physiotherapy and got 50% more pain. My medicine cabinet is full of painkillers, which didn't help. Every time I went to a new doctor I got more painkillers. Let's say I understand very well why some people commit suicide because of pains. Lack of sleep and constant pain is a killing combination.
Don't you worry I'm not that type, I bought earlier acupuncture needles and a book how to use them. I was too afraid of use them earlier because of my condition (lack of sleep, hand not steady). The first needle I jabbed into my ankle took away all the pain. Amazing. I couldn't find an eye of the needle, but I found a point to stop my pains. Actually the needle anesthetized my whole leg, but at this point I don't mind. I'm in heaven, no pains at all. Next week I'll stitch Sistine Chapel again.
Next it's time to exercise my ankle again ( 6-10 hours a day without results last two months). I spend hours and hours of stretching, stepping with stepper, driving exercise bike and strength training. Perhaps some day I can walk again.

Kun ei ole nukkunut kahteen viikkoon yhtään on täysin mahdotonta yrittää langoittaa neula. No, sitä tuli yritettyä, mutta en löytänyt millään neulansilmää. Kipuni olivat jo 100% ja menin fysioterapiaan, josta sain vielä 50% enemmän kipuja. Lääkekaappini on täynnä särkylääkkeitä, jotka eivät auttaneet. Aina kun kävin uudella lääkärillä sain lisää särkylääkkeitä. Sanotaanko että ymmärrän nyt oikein hyvin ihmisiä, jotka tekevät kipujen takia itsemurhan. Unenpuute ja jatkuva kipu on tappava yhdistelmä.
Älkää huolestuko, en ole tuota tyyppiä, ostin jo aikaisemmin akupunktioneuloja ja kirjan kuinka käyttää niitä. En aikaisemmin uskaltanut käyttään niitä, johtuen tilastani (unenpuute, käsi ei vakaa). Ensimmäinen neula jonka survaisin nilkkaani poisti kaiken kivun. Hämmästyttävää. En löytännyt neulansilmää, mutta löysin pisteen, josta kipuni lakkaa. Oikeastaan neula puudutti koko jalkani, mutta tässä vaiheessa en välitä siitä. Olen taivaassa, ei yhtään kipua. Seuraavalla viikolla aion pistellä taas ja myös Sikstuksen kappelia.
On aika taas lähteä treenaamaan nilkkaani (6-10 tuntia päivässä viimeisen kahden kuukauden aikana ilman tulosta). Vietän tuntikausia venyttäen, stepaten stepperillä, ajellen kuntopyörällä ja voimaharjoittelussa. Ehkä jonain päivänä kävelen taas.

19.2.2011

Sistine Chapel Ceiling - Creation of Eve - Month 8



Creation of Eve
This week - what could I say. Here is my progress, very little.

I haven't slept at all because of the pain in my leg. What happens if you don't sleep. It makes you living death. It's almost impossible to do anything, your mind doesn't work and even the simplest things are very challenging. Last time I slept a good night's sleep was 16.12. 2010. Despite of all that I have managed to update my other blogs and this one, too. Without sleep you have very much time, painful time to do things very slowly. I wish next week is better.

Eevan luominen
Tämä viikko - mitäpä voisin sanoa. Tässä edistymiseni, hyvin vähäistä.

En ole nukkunut ollenkaan jalkani kivun takia. Mitä tapahtuu jos ei nuku. Sinusta tulee elävä kuollut. Minkä hyvänsä asian tekemisestä tulee mahdotonta, mieli ei enää toimi ja jopa yksinkertaisimmista asioista tulee hyvin haasteellisia. Viimeksi nukuin hyvin 16.12.2010. Kaikesta tästä huolimatta olen pystynyt päivittämään muita blogejani ja tätä myös. Unettomana on paljon aikaa, kivuliasta aikaa tehdä asioita hitaasti. Toivon että seuraava viikko on parempi.

12.2.2011

Sistine Chapel Ceiling - Creation of Eve - Month 8 begins


Creation of Eve
This was better stitching week than last week, even though I wasn't very much at home. It helps a lot when you don't need to ripe anything off. Two men are done, only 3 men, Eve and God left to stitch.

My leg is same, perhaps I have more to tell next week.

Eevan luominen
Tämä oli parempi pistelyviikko kuin viime viikko, vaikkakin en ollut kovin pitkiä aikoja kotona. Auttaa huomattavasti kun ei tarvitse purkaa mitään. Kaksi miestä on tehty, 3 miestä, Eeva ja Jumala on vielä pisteltävänä.

Jalkani on samanlaisenaan, ehkä ensi viikolla on lisää kerrottavaa.

5.2.2011

Sistine Chapel Ceiling - Creation of Eve - Month 7 continues

Creation of Eve
One step forward, five steps back. Everything was going so nice and I was so happy about my fast progress, until I noticed a misplaced stitch. Sometimes it doesn't matter, but this time it was really in a wrong place, so it meaned I had to rip off nearly everthing I stitched this far on Creation of Eve. I hardly finished this man in a corner. So there is a lots of stitching left on this part of Sistine Chapel.

And my leg. It didn't go better with my ankle either. On Wednesday morning I decided to try a walk without sticks. Well, the first four steps went just fine, until the fifth step came. I heard a sound of crush from my ankle and it hurts like hell again. I ended up having a cast this time. Let's say the stitching of the Sistine Chapel Ceiling is now very challenging, because I can't bend my ankle, so I can't stitch my legs under the frames. I had to invent a new way. Now I'm lying under the fabric and the frames are horisontally over me. It's harder for hands, I have to keep them up when I'm stitching. I have a bad feeling I end up looking like a bodybuilder, when this all is over.

At end of this text is a picture of my brand new cast.

Eevan luominen
Yksi askel eteenpäin, viisi askelta taaksepäin. Kaikki meni niin hyvin ja olin tosi iloinen nopeasta edistymisestä, kunnes huomasin että yksi pisto on väärässä paikassa. Aina sillä ei ole niin väliä, mutta tällä kertaa pisto oli todella pahasti väärin, niinpä se tarkoitti sitä että jouduin purkamaan lähes kaiken mitä olin tähän asti pistellyt Eevan luomisesta. Hädin tuksin sain pisteltyä yhden miehen tuonne nurkkaan. Joten paljon pisteltävää vielä riittää tässä osassa Sikstuksen kappelia.

Ja mitä jalkaan tulee. Eipä sujunut paremmin nilkankaan kanssa. Keskiviikkoaamuna päätin yrittää kävelyä ilman keppejä. No, ensimmäiset neljä askelta sujuivat aivan hienosti, kunnes tuli viides askel. Nilkasta kuului pahaenteinen ääni: kruts. Sitten sattui taas niin pir.. skatisti. Tällä kertaa sain kipsin. Sanottakoon että Sikstuksen kappelin katon pistelystä tulee nyt hyvin haastavaa, koska en voi taivuttaa nilkkaa niin että voisin pitää jalkoja kehysten alapuolella. Täytyi keksiä uusi tapa. Makaan siis nyt kankaan alla ja kehykset ovat vaakatasossa päälläni. Tämä tapa rasittaa enemmän käsiä, koska joudun pitämään niitä ylhäällä pistellessä. Minulla on paha aavistus että alan näyttää kehonrakentajalta ennenkuin tämä on valmis.


Tässä kuva ihka uudesta kipsistäni: